Uutiset

The first national camp through the eyes of an international volunteer

In June 2018, 21 kids, 2 junior counsellors, 3 group leaders and 3 staff members came together for the first national CISV camp in Finland, the aim of which was to introduce CISV to new people and to bring together Finnish kids from different parts of the country. A Portuguese volunteer Inês Marinho introduces to you a day in the life of an international staff member.

A national camp can foster diversity, too 

Helsinki, Porvoo, Naantali and Tampere. These were the delegations that participated in the first national camp of CISV for 10 days in July in Hyllykallio School, Seinäjoki. Participants were mainly ten years old, but also some eleven and twelve years old came to experience the CISV spirit.

From a range of four main annual themes – diversity, human rights, conflict and resolution, and sustainable development – diversity was the chosen one for 2018. Although the camp was a national one and all the participants were from Finland, the diversity was still present in the form of regional diversity and international staff members from Iran and Portugal.

Working together for an unforgettable camp experience

The days started early in the morning. At 7:30, music was played for morning alarm. As a staff member, my task was to prepare breakfast. After breakfast people would gather around the flagpole, run the CISV flag up and sing a song. Mornings were usually fully scheduled with cleaning, activities and games. Lunch was served at noon. Afterwards, it was time for the delegation time and leader and staff meetings. The discussions wandered from managing conflicts that may arise to planning the next day’s schedule.

Shower time was scheduled at 15:30 and dinner right after it at 16:00. After dinner activities continued until the 20:00 snack time. At the end of the day, we had flag time again and some 30 minutes of lullabies to ensure a good night’s sleep.

Language gaps and gaining confidence

By my side on the staff team, I had Antti and Sara, both from Lappeenranta. As the camp director, Antti was the only staff member with previous CISV experience, whereas me and Sara were both new to the organization. We had training sessions before the camp; however, there is nothing like experience and a lot of years turning chickens (a Portuguese proverb for being experienced in something). The language gap can sometimes be discouraging. As the kids didn’t speak English, it made it even more challenging. But once the kids started to gain more confidence with the staff, they started to try to speak with me and Sara and even taught me some Finnish. Truly sweet and heartwarming children!

 

Text and photos: Inês Marinho – European Volunteer from Portugal
Originally published in Cisvari magazine 2018.

Tunnelmia Northern Lightsista 2019

Tämänvuotinen Northern Lights eli Junior Branchin pohjoisen naapuruston työpaja järjestettiin jälleen Suomessa 7.–10.2.2019. Nelipäiväisen työpajan ideana on ylläpitää pohjoisen naapuruston yhteistyötä ja kehittää Junior Branchia yhdessä.

Työpajan organisoi kaksi viisihenkistä Staff-porukkaa sekä Kitchen Staff, joka valmisti työpajan mielettömän hyvät kasvisruuat, jotka maistuivat kaikille. Home Staff oli vastuussa leiripaikasta ja käytännön asioista leirin aikana ja Content Staff oli vastuussa työpajan sisällöstä eli aktiviteeteista.

Intensiivisen työpajan sisältöön mahtui monia inspiroivia aktiviteetteja, joissa pääsimme syventymään vuoden teemaan; konflikteihin ja niiden ratkaisuihin. Työpajan teemana oli ’’We vs Conflict’’, jonka kautta pohdimme erilaisia konflikteja, niiden tunnistamista sekä konflikteja ympärillämme. Mielenkiintoisten aktiviteettien lisäksi meillä oli mahdollisuus päästä kuuntelemaan puhujaa suomalaisen konfliktinratkaisujärjestö CMI:n nuorisojaostosta. Aktiviteetit olivat sopivan haastavia ja todella antoisia.

Työpajan neljään päivään mahtui myös yhdessäoloa, suomalaiseen kulttuuriin tutustumista saunomisen, lumipesujen sekä erilaisten makumaailmojen kautta. Viimeisenä iltana työpaja huipentui Frozen-teemajuhlaan.

Työpajan tunnelmia ja meininkejä on mahdollista katsoa Junior Branchin Instagram-tililtä, jonne on tallennettu leirillä kuvatut stoorit. Stoorit Northern Lightsista löydät tililtä @juniorbranchfinland.

 

Teksi: Aino Delcos
Kuvat: Aino Delcos ja Tiia Suninen

Leiri ilman luuria: Tuskaista vai vapauttavaa?

Lähes jokaisella suomalaisella on älypuhelin, mutta CISV:n ohjelmissa ne pysyvät visusti piilossa. Kysyimme leirinvetäjinä ja ryhmänvetäjinä toimineilta cisvareilta, mitä mieltä he ovat kännykättömyyslinjauksesta.

“Leiri ilman älypuhelinta on tiiviimpi kokemus”

Normaalissa arjessa älypuhelimesta on paljon iloa, mutta toisaalta tutkimuksissa on myös huomattu, että ihminen keskittyy paremmin käsillä olevaan tilanteeseen (ja suoriutuu annetuista tehtävistä paremmin), jos älypuhelin on farkkujen taskun sijaan kokonaan eri huoneessa.

Myös suurin osa cisvareista on sitä mieltä, että kännykättömyyslinjaus on tarpeen: “Yhteisöllisyys luodaan nimenomaan puhumalla ja läsnä olemisella.”

“Ilman puhelimia osallistujat keskustelevat keskenään ja ovat aidosti läsnä.”

Puhelimettomuus toimii kaikkein parhaiten, jos linjauksen suhteen on tarpeeksi tiukka alusta asti ja pelisäännöistä sopii selkeästi. Esimerkiksi valokuvia voi napata kännykkän sijaan siihen pyhitetyllä kameralla, joka kulkee koko ajan mukana.

“Pyydän aina kaikkia jättämään puhelimet huoneeseen paremman ja tiiviimmän leirikokemuksen vuoksi. Viikon jälkeen ne jo automaattisesti unohtuvat sinne!”

Nuorilla ei haasteita – aikuisilla peiliin katsomisen paikka!

Samojen sääntöjen pitäisi koskea niin osallistujia kuin leirin- ja ryhmänvetäjiäkin, mutta miten on asian laita todellisuudessa?

“En ole kolmella viimeisellä leirillä huomannut, että nuorilla olisi ollut mitään ongelmaa kännykkättömyyden kanssa.”

“Parin viime leirin perusteella kännykättömyys vaikuttaa olevan paljon haastavampaa aikuisille kun lapsille. Vaikka kuinka sovitaan alussa, että leadereillakin on aktiviteeteissa puhelimet vaan valokuvauskapasiteetissa, niin aina joku onkin somessa, vaikka pitäisi keskittyä johonkin ihan muuhun,” yksi vastaaja kertoo.

Myös muiden vastaajien mukaan linjauksesta lipsuvat nimenomaan aikuiset. “Staffina on tietenkin pakko pitää puhelinta aina välillä kädessä, jotta saa pidettyä leirin pyörimässä ja puhtaat bokserit ihmisten jaloissa, mutta leadereitä pitää välillä muistuttaa, että silloin kun teidän silmät ovat puhelimessa, ne eivät ole lapsissa.”

Arjessa ihminen saattaa hyvin vilkaista älypuhelintaan jopa 100–200 kertaa päivässä, ja ruutuaikaa saattaa näin kertyä jopa 5 tuntia. Määrä kuulostaa isolta, mutta suurin osa käytöstä tulee siitä, että puhelinta vilkuilee tiedostamattaan pitkin päivää. Ei siis ihmekään, että puhelittomuus tuottaa haasteita juuri aikuisille, joilla on takana jo vuosien kännykkäkoukku!

“Se on oikeastaan aikuisellekin aika helpottavaa, kun leirillä on pakko olla ilman puhelinta.”

Ei niin mustavalkoinen linjaus kuin olettaisi

Kännykättömyyslinjaus on joskus hankala myös siksi, että monella leirillä käytännön asioita hoidetaan nykyään esimerkiksi aikuisten WhatsApp-viestiryhmässä.

“Voi kuitenkin miettiä, onko niitä kuvia ihan pakko jakaa ryhmässä juuri aktiviteetin purkukeskustelun aikana.”

Toisaalta puhelimen harkitusta hyödyntämisestä voi olla myös iloa myös aktiviteeteissa: “StepUp-leirillä kannustettiin käyttämään liidereiden ja staffien puhelimia ja läppäreitä tiedon hankintaan aktiviteettien suunnittelussa ja toteutuksessa. Se kyllä toi aktiviteetteihin erittäin relevantteja ja mielenkiintoisia tiedollisia sisältöjä.”

Pääsääntöisesti puhelimettomuus on hyvä juttu niin vetäjien kuin osallistujienkin mielestä, mutta myös haasteita
löytyy: “Pitää käyttää snappii, et striikki ei katkee.”

Anna Holopainen

Julkaistu alun perin Suomen CISV-liitto ry:n jäsenlehdessä, Cisvarissa 2018

Kasvisruokareseptejä leireille

Greetings from the Vegetarian/Vegan Cook Book for Camps working group!

The working group was formed at BEAM in Austria, originally composed of Alexandra (Greece) and Kaisa (Finland). We promised to collect vegetarian and vegan recipes suitable at camp settings and compile them into a Vegetarian/Vegan Cook Book for Camps. Eddie (Spain) and Urska (Slovenia) kindly joined the working group and we have prepared a questionnaire and instructions for the collection of recipes. Now we ask you to inspire your NA and chapters to send us recipes!

As agreed at BEAM, we expect to receive at least one recipe from each NA in the EMEA region. You are however more than welcome to contribute several recipes!

Instructions for submitting the recipes:

The National Representatives of the CISV EMEA region formed a working group to collect vegetarian and vegan recipes from the region and compile them into a Vegetarian/Vegan Cook Book for Camps.

The objective is to support the chapters and the National Associations in the region to reduce the environmental impact of their camps through providing healthy and nutritious vegetarian/vegan food to all camp participants and to offer healthy and nutritious meals toparticipants with special diets.

The collected recipes should be vegetarian or vegan, adapted to serve 10 people, camp-tested, easy to make for large groups of people, something that children and youth like, and preferably also cost-effective.

We kindly ask you to submit your recipes through this questionnaire. Please submit also at least one photo of your dish by adding it to this folder . Inspirational videos of cooking the dish are also warmly welcome! Please make sure you have the right to use the photo/video and name them clearly with the name of the dish, the submitting NA/chapter and the photographer so that we know to which recipe they are linked to.

We look forward to receiving your delicious recipes!

Best wishes,
Alexandra, Eddie, Kaisa and Urska
The Vegetarian/Vegan Cook Book for Camps working group CISV EMEA region

Sydämeen painuva kokemus

Lappeenrannan KaikkienKykyjenKylä staffiläisen* silmin

*STAFF = Paikalliset leirinvetäjät, yleensä 4-6 hengen tiimi, joka huolehtii leirin arjen pyörimisestä. Joskus mukana on juniori- tai ulkomaalaisvahvistuksia.

Ruoka ✔
Ostokset ✔
Sähköpostit vanhemmilta ✔
Missä meidän pitää olla seuraavaksi?
Huomenna on poikkeusaikataulu.
Kurkkukipu yhdellä.
Ja toisella.
Linja-autokyydit retkeä varten.
Onko kitchen helppereillä kaikki hyvin?
Leiripaidat ✔
Valokuvat ✔
Me tarvittaisiin minisukset kulttuuriaktiviteettia varten, voitko auttaa? ✔
Millä me päästään junalta lentoasemalle?
Alakerran vessa on tukossa. ✔

Staffin lista on loputon ja työtä riittää. Työ alkaa jo talvella, mutta huipentuu leiripaikalla. On mahtava tunne kantaa omat kamat staffihuoneeseen ja muuttaa saman katon alle muiden staffijäsenten kanssa. Samaan aikaan leiripaikalle saadaan sängyt, patjat, lakanat, askartelutarvikkeet, printteri… Kaikki tarpeellinen, jotta ohjelma saadaan alkamaan. Jännityskin alkaa nostaa päätään. Miten tässä pärjätään? Olemmehan varmasti valinneet toimivan teeman ohjelmalle? Millaisia ovat osallistujat? Tai ryhmänvetäjät? Ihania, hauskoja, jännittäviä, suloisia…

Kun leiri vihdoin alkaa, ei elämään mahdu muuta. Jokainen päivä on loputon ja täynnä tapahtumia. On retkiä, kulttuuriaktiviteetteja, jalkapalloa, Open Day. On lääkärireissuja ja asiaa talonmiehelle. On leppoisa siesta ja sitten vauhdikas juoksupeli. Yhtäkkiä kuitenkin huomaa, että jo puolet yhteisestä ajasta on kulunut eikä yhtään ymmärrä, mihin se aika katosi.

Staffina ei aina ehdi osallistua kaikkiin aktiviteetteihin, mutta se ei haittaa! Olemmehan me läsnä. Staffin tehtävä on pitää seinät pystyssä ja mahat täynnä. Tärkeintä on, että leiri toimii, ja nuoret osallistuvat, kokevat ja oppivat. Kun se onnistuu, jaksaa mielellään valvoa myöhään, ajaa 40 km kauppaan ja takaisin, hoitaa sairastunutta nuorta, auttaa planning groupia videotykin kanssa ja kävellä ympäri leiripaikkaa etsien ilmapalloja. Palkkio staffina olemisesta on uskomaton ja mahtava, opettavainen ja silmiä avaava sekä sydämeen painuva kokemus. Palkkiona on noin 50 uutta ystävää ja majapaikka maapallon toisellakin puolella.

Että lähtisinkö uudestaan? Kyllä vain!

Laura, CISV Lappeenranta

Delegation of the day: Finland

delegaatiolentokentällä

Helmikuussa 2015 se selvisi: tällä porukalla lähdettäisiin lähes vuoden päästä yhdessä Step Up –leirille São Pauloon, Brasiliaan.

Alussa ainakin itseäni jännitti monet tulevaan CISV-vuoteen liittyvät asiat ihan hirmusti. Pohdin monenlaisia kysymyksiä kuten, että miten tulisimme toimeen delegaationi kanssa, millaisia nuorten vanhemmat mahtavat olla, pystynkö luottamaan näihin nuoriin matkustaessamme maailman ääriin, millaisia suunnitelmia saamme porukalla aikaiseksi, viihdymmekö yhdessä jne.

Aloimme kevään ja kesän mittaan pikkuhiljaa tutustua ja ryhmäytyä ja valmistautua tulevaan leiriin. Syksyllä tapasimme jo niin tiivisti kuin viiden ihmisen aikataulut vain suinkin sallivat. Teimme yhdessä monenlaista; juttelimme maailman menosta, tutustuimme toisiimme, pohdimme taivoitteitamme leirin ja koko tämän vuoden kestävän prosessin suhteen, söimme pizzaa, kyläilimme toistemme luona, pohdimme päämme puhki kulttuuriaktiviteettimme sisältöä, söimme taas pizzaa ja mietimme samalla millaista ruokaa mahdamme Brasiliassa saada, katsoimme leffoja ja puuhasimme vaikka mitä muuta. Teimme siis paljon yhdessä jo ennen kuin lähdimme leirille. Ajattelin, että tunnemme toisemme jo aika hyvin, tavatessamme lentokentällä joulukuun lopulla juuri ennen leirille lähtöä. Itse en ainakaan olisi voinut kuvitella kuinka paljon paremmin nämä upeat nuoret tuntisin vain kolme viikkoa myöhemmin.

Vajaassa vuodessa säännölliset tapaamiset erilaisin sisällöin eivät olleet mitään verrattuna niihin kolmeen viikkoon, jotka vietimme leirillä; vieraassa maassa, uusien ihmisten ja asioiden ympäröimänä. Yhtäkkiä delegaatiosta olikin tullut se tuttu ja turvallinen, oma tiivis ja niin todella tärkeä porukka. Tällä porukalla oli helppo jakaa ilot ja surut, tukea kaveria tarvittaessa ja joskus vähän purkaa kiukkuakin tai kinastella kuka saa viimeisen karkin.

openday

Leiriltä me kaikki saimme mukaamme lukemattomia upeita ja hauskoja muistoja, toinen toistaan tärkeämpiä uusia ihmisiä elämiimme, uusia näkökulmia pohdittavaksi ja uusia aiheita kotona keskusteltaviksi. Tämän kaiken ymmärtää parhaiten toinen cisviläinen, toinen saman tunteiden vuoristoradan läpikäynyt, toinen samoihin aktiviteetteihin osallistunut, mieluiten toinen omasta delegaatiosta.

Olen todella ylpeä ja onnellinen näistä upeista nuorista, ylpeä että sain olla osa jotain näin ainutlaatuista heidän elämässään ja onnellinen siitä, mitä me opimme ja koimme niin yhdessä kuin yksilöinä. Odotan innolla ja toivon todella että saan olla seuraamassa millaisille poluille nämä nuoret vielä tiensä löytävät ja mitä hienoa he saavuttavat ja kokevat tulevaisuudessa.

Liisi Lindström – ryhmänvetäjä

Julkaistu alun perin CISV Helsingin Kiertiksessä 2016

It was a NICE weekend

12443366_10201683192477874_1160744680_o

Torstaina 11. helmikuuta bussilastillinen uusia ja vanhoja JB:läisiä (CISV:n nuorisojaoston jäseniä)
saapui Tuusulaan viettämään NICE weekendiä. NICE on lyhenne sanoista northern icelandic, ja on pohjoismaiden naapuruston vuosittaisen tapaamisen nimi. NICE weekend on loistava tapa nähdä ja kokea kansainvälistä JB yhteistyötä.

Tämän vuoden NICE weekend järjestettiin leirin johtoryhmän jäsenten voimin, hallituksen ja kansainvälisen JB:n tukea unohtamatta. Leirin johtoryhmästä viisi vastasi käytännön järjestelyistä ja viisi ohjelmasta ja aktiviteeteista, joiden avulla koulutettiin JB:stä ja vuoden teemasta, kestävästä kehityksestä.

Viikonlopusta tuli menestyksekäs erityisesti hyvän ryhmähengen takia. Aktiviteetit venyivätkin usein pitkiksi, kun aiheista keskustelua olisi riittänyt pitkäksikin aikaa. Tämän vuoden NICE weekend oli täynnä asiaa, joten hauskanpitoa ei voitu unohtaa. Viikonloppu huipentui lauantai-iltana Star Wars -teemaisiin bileisiin. Tähtien sota näkyi myös energizerina, johon monet tulevat vielä varmasti tulevaisuudessa törmäämään.

– Johanna Malin, aktiviteeteista vastaavan johtoryhmän jäsen

Vapaaehtoisen esittelyssä CISV Helsingin rahastonhoitaja

CISV:n toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan – Suomen CISV-liitossa, sen paikallisyhdistyksissä ja komiteoissa on mukana  lukuisia vapaaehtoisia ympäri Suomea. Vapaaehtoiset toimivat useissa erilaisissa tehtävissä, joissa voi haastaa itsensä, kehittää taitojaan ja oppia uutta. Vapaaehtoisen esittelyssä on CISV Helsingin rahastonhoitaja Hessu.

Hessu

Kuva nuoresta cisvarista vuosikymmenten takaa.

Kuka olet ja mitä teet? Hessu, CISV Helsingin rahastonhoitaja

Miten päädyit mukaan CISV:n toimintaan? Koulusta 11-vuotiaana toin village-leirin esitteen kotiin ja sillä tiellä olen vieläkin.

Missä kaikessa olet ollut mukana? Lapsena olin leireillä ja perhevaihdossa, opiskeluaikana olin mukana leirien järjestämisessä (staffissa) ja kerran perheenvaihdon ryhmänvetäjänä. Nyt olen jo useamman vuoden toiminut rahastonhoitajana jotta oppisin enemmän kirjanpidosta ja nyt ovat omat lapset innostuneet CISV-toiminnasta.

Paras asia, minkä vapaaehtoistyö CISV:ssä on antanut sinulle? Vapaaehtoistyö on antanut minulle etenkin ongelmanratkaisu-, opettamis- ja johtamistaitoja, lisäksi ujouteni on vähentynyt ja olen saanut ystäviä läheltä ja kaukaa.

Terveiset CISV:n vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille? Yhdistyksessämme toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Joten kaikki apu on tarpeen. Esimerkiksi auttaminen yhden tilaisuuden järjestämisessä auttaa hallitusta jo paljon!

CISV imaisi minutkin

Tammikuu 2010 oli kylmä ja todella luminen. Tämän muistan siitä kuinka jäässä olin astellessani sisään helsinkiläiseen leirikeskukseen ensimmäistä CISV-viikonloppuleiriäni varten. En ymmärtänyt ollenkaan miksi joku haluaisi lähteä kuukaudeksi leirille vieraiden ihmisten kanssa, joten pitkän suostuttelun jälkeen suostuin kokeilemaan. Yhden yön jälkeen olin enemmän kuin innoissaan. Päädyin siis viettämään valtaosan kesästäni Village-leirillä eli kesäkylässä. Paikka oli Kolumbia (jonka luulin sijaitsevan jossain Intian lähistöllä..), sää oli sateinen, ruoka oli riisiä ja papuja ja ihmisiä oli reilu seitsemänkymmentä.

Village-excursion

Village-leirin jälkeen olen osallistunut myös muihin kansainvälisiin CISV-ohjelmiin. Tutuiksi ovat tulleet International Youth Meeting (IYM-leiri) ja Step Up -leiri. Kaikki CISV-ohjelmat ovat opettaneet minulle paljon itsestäni – miten toimin ryhmässä, osaanko toimia paineen alla ja niin edelleen. Olen myös oppinut paljon muilta. Ilman CISV-leirejä en varmaan tietäisi Argentiinan huonosta turvallisuustilanteesta ja Brasilian pohjois- ja eteläosien välisistä taloudellisista sekä etnisistä ongelmista. Taisin vajaa vuosi sitten, juuri Step Up -leiriltä palattuani sanoa, että leiri on ollut minulle käännekohta – niin ovat kaikki CISV-leirit minulle olleet.

Viime kesänä olin jälleen Village-leirillä – nyt vain JC’nä eli 16-17-vuotiaana junioriohjaajana, joka suunnittelee leirin aktiviteettejä yhdessä muun aikuisryhmän kanssa. JC’iden tärkein tehtävä on kuitenkin tehdä lasten leiripäivistä mahdollisimman hauskoja. Oli myös hauskaa olla suunnittelemassa ja vetämässä aktiviteetteja, joihin olin itse päässyt yksitoistavuotiaana osallistumaan. Joskus tuntui siltä, että olin palannut kotiin.

JC-village

CISV:stä on tullut minulle toinen koti. Olen tutustunut moneen uuteen ihmiseen, joiden kaikkia nimiä en enää muista. Nyt yritän saada omaa 11-vuotiasta pikkusiskoani mukaan CISV:n toimintaan. Toivottavasti CISV imaisee hänetkin mukaansa, niin kuin minutkin.

– Joel Hellén

Keittiöapulaisena Helsingin IYM-leirillä

20151230_173503

Moi ja terveisiä täältä Helsingin IYM-leiriltä! Minua pyydettiin kirjoittamaan omat terveiset täältä keittiöstä. Tällä hetkellä meitä on Lotan lisäksi viisi, Helmi, minä, Emma, Lotta ja Corinna. Kahdeksan päivän aikana apulaiset kerkeävät vaihtua useamman kerran. Ollaan tehty kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa – tanssittu, kuunneltu musiikkia ja naurettu vatsalihakset kipeiksi.

Päätin ilmoittautua keittiöapulaiseksi heti, kun kuulin tästä leiristä. En ole katunut päätöstä kertaakaan, päinvastoin haluaisin olla täällä leirin loppuun asti ja huomisen bussimatka takaisin Lappeenrantaan surettaa jo nyt. Olisin mieluusti täällä pidempäänkin, koska silloin olisin voinut tutustua leiriläisiin paremmin, vaikka uusia kavereita saa todella nopeasti. Tällä leirillä tutustuin erityisesti Suomen delegaatioon ja meillä on ollut hauskaa yhdessä.

IMG_0103_kuca

Suosittelen keittiöapulaiseksi (kitchenstaffiksi) ilmoittautumista kaikille. Ei tarvitse olla pitkäaikainen cisvari tai mestarikokki osatakseen toimia täällä. Luulin, että työt täällä olisivat todella rankkoja, eikä vapaa-aikaa olisi, mutta jälleen kerran ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi. Olemme muun muassa päässeet osaksi leiriläisten uuden vuoden juhlia, ilotulitusten seurausta sekä kansainvälistä iltaa. Kaikin puolin tämä on ollut hieno kokemus. Osaan nyt leiriläisenäkin arvostaa sitä työtä, mitä keittiöapulaiset tekevät leiriruuan eteen.

P.S. Täällä nousi niin kova leirikuume, että hakemukset on pakko täyttää heti kun pääsee kotiin!

– Klaudia Raztocil, CISV Lappeenranta

 

“By bringing young people together in a spirit of tolerance and understanding, we help to lay the foundation for a peaceful tomorrow."

Kofi Annan, former UN Secretary General, CISV Seoul Symposium 2000.