Uutiset

Sannin (11v) “Villagemuistojani” on voittanut kirjoituskilpailumme 2015!

Kiitos Sanni tuhannesti jakamistasi muistoista! Tällaisten muistojen lukeminen toimii myös kiitoksena kaikille vapaaehtoisillemme, jotka tekevät joka vuosi upeaa työtä juuri tällaisten kokemusten eteen.

VILLAGEMUISTOJANI

Trust Games

Oli aktiviteetti numero neljä. Joku teki energizerin ja pääsimme aloittamaan. Meidät jaettiin ryhmiin, emmekä vieläkään tienneet, mitä oli tulossa. Ryhmämme asettui selinmakuulle riviin päät vierekkäin ja joka toinen toiseen suuntaan. Nostimme kädet ylös ja vuorollaan jokainen pääsi kuljetettavaksi rivin päästä päähän käsien päällä. Kun tuli vuoroni, ristin käteni rinnalle ja kaaduin luottavaisesti varmojen käsien päälle. Suljin silmäni.

Seuraavaksi olimme pienessä ringissä. Jokainen oli vuorollaan keskellä ja kaatuili räsynuken lailla puolelta toiselle. Muut ottivat hellästi vastaan. Oli turvallinen olo. Kun oli ottamassa vastaan, oli puolestaan luotettu ja tärkeä olo.

Sitten menimme piiriin asetettujen tuolien luokse. Jokaisen tuolin etuosa oli toisen tuolin selän suuntaan. Asetuimme makuulle niin, että jokaisen pää nojasi takana olevan jalkoihin. Sitten tuolit otettiin yksi kerrallaan pois. Aluksi jännitti, mutta kukaan ei kaatunut.

Viimeiseksi seisoimme kahdessa rivissä vastakkain muodostaen käytävän. Pidimme kädet edessämme. Vuorotellen jokainen juoksi käytävän läpi ja muut ottivat viime hetkellä kätensä pois tieltä.

Lopuksi oli debrief. En tiedä, miten kuvailla sitä tunnetta. Silloin tajusin, miten kaunis maailma on, miten kauniita asioita luottamus ja ystävyys ovat. Tajusin, että voin luottaa jokaiseen ihmiseen, joka siinä piirissä istui kanssani.

Viimeinen ilta

Kun tulimme sisään huoneeseen viimeiseltä yhteiseltä illalliselta, lattia oli peitetty foliolla. Istuimme piiriin ja jokaiselle jaettiin kynttilä. Valot sammutettiin.

Vieressäni istuva poika aloitti. Hän sytytti kynttilänsä ja kertoi, mitä leirin aikana oli oppinut. Lopuksi hän sytytti minun kynttiläni ja vei omansa folioiden päälle. Menin hieman paniikkiin, enkä saanut mitään englanninkielistä sanottua. Kävin kertomassa leaderille jotain epämääräistä, joka sitten käännettiin englanniksi. Sytytin vieressäni istuvan tytön kynttilän ja vein omani keskelle.

Kuuntelimme puheita, ja muistot tulvivat mieleen. Muistin ensimmäisen päivän, kun lähdin lentokentältä delegaation toisen tytön kanssa ensimmäiseen kotiviikonloppuun. Muistin ensimmäisen kunnollisen leiripäivän, kun silloin niin vieras paikka oli nyt jo melkein kuin koti. Muistin aktiviteetit ja ystävien kanssa vietetyt hetket.

Nyt se kaikki oli ohi.

Kynttiläseremonian loputtua menimme aktiviteettihuoneeseen katsomaan diaesitystä leiristä. Sen loputtua menimme nukkumaan. Nukuimme kaikki samassa huoneessa viimeisen yön. Tai oikeastaan suurin osa valvoi.


– Sanni, 11v Tampere

“By bringing young people together in a spirit of tolerance and understanding, we help to lay the foundation for a peaceful tomorrow."

Kofi Annan, former UN Secretary General, CISV Seoul Symposium 2000.