Uutiset

Rakentamassa kansainvälistä ystävyyttä – kotoa käsin

Heinäkuun 25. Klo 22.42 Helsinki-Vantaa. 11-vuotias Ainomme on takaisin kotona Saksan Kielin Village -leiriltä!

Katseessa on jotain uutta ja tuntuu, että tyttö on jotenkin kasvanut pituuttakin. Ehkä se johtuu siitä, että jatkuva puhetulva kuukauden leirillä koetusta; ystävistä, aktiviteeteista, nauruista, itkuista ja ihastuksistakin saa tytön leijumaan kymmenisen senttiä maankamaran yläpuolella. Puhetulvaa riittää koko kotimatkan ja oikeastaan osa Ainoa on vielä leirillä. Palailee sieltä sitten pikkuhiljaa meidän kuolevaisten joukkoon ensimmäisen kotiviikon aikana. Mutta suhde maailmaan on muuttunut peruuttamattomasti. Viimeistään leirin viimeisenä päivänä Ainolle kirjoitetut hyvästelyviestit kauneudellaan ja vilpittömyydellään saivat vanhempana silmän kostumaan jonkinlaisesta myötäonnesta. Ihanaa että kaikki meni niin hyvin kuin toivottiin.

Reilu puoli vuotta aikaisemmin astuin ensimmäiseen CISV-tilaisuuteeni, kun leiridelegaatiot kokoontuivat ensitapaamiseen. Lapset viihtyivät heti ensi hetkestä lähtien yhdessä ja muut vanhemmat vaikuttivat tosi mukavilta ja kevään työnjaon suunnittelu tuntui luontevalta ja helpolta. Lähes joka perheessä tuntui vähintään toinen vanhemmista olevan entinen”Cisvari”. Niin on meidänkin perheessä.

Niinpä Villagen vaatimia valmisteluita ei tarvinnut ihan rautalangasta vääntää vaan yhteinen tekeminen alkoi kulkea heti hyvässä CISV–hengessä. Kokoontumiset toistemme kodeissa kevään mittaan loivat meistä aikuisten yhteisön, mikä loi eräänlaista vertaisturvaa ajatukselle lapsiemme lähtemisestä kuukaudeksi pois luotamme ja yhteydestämme (no yhden kirjeen Aino sentään meille lähetti).

Omien lasten leirijärjestelyiden lisäksi kevään aikana osallistuttiin tietysti Helsingin CISV:n oman villagen järjestelyihin. Loppujen lopuksi täsmälleen samaan aikaan omien lastemme leirin kanssa pidetty leiri aiheutti ehkä aikatauluihin pientä loppukiriä. Toisaalta oli mahtavaa olla rakentamassa leiriä ensimmäisenä viikonloppuna, kun tiesi, että Ainon leiriä rakennetaan samaan aikaan Kielissä.

Perheviikonloppuna saimme vieraaksemme todella sympaattiset Tiagon Brasiliasta ja Nicon Kolumbiasta. Mukavan viikonlopun jälkeen kirjoitin molempien poikien vanhemmille sähköpostit ja laitoin joitakin valokuvia. Samaan aikaan sain Saksasta viestin perheestä, jossa Aino oli ollut viikonloppuvieraana. Siihen vastatessani aloinkin sitten jo saada myös lämpimiä vastauksia Kolumbiasta ja Brasiliasta. Istuin suomalaisessa kesäyössä ja koin ihan mahtavaa yhteyden tunnetta lapsensa maailmalle lähettäneiden vanhempien välillä!

Kun Aino nukahti öisten kotiinpaluujulien jälkeen, oli jotenkin kiitollinen olo. Mahtavaa, että on tällainen järjestö ja konsepti kuin CISV. Millä muulla tavalla nuori ihminen voisi niin konkreettisesti sisäistää maailman ihmisten ja kulttuurien “veljeyden” ja toisaalta maailman ongelmien kompleksisuuden.

Ja niin kuin Kielin leirillä oli sanottu ihmisoikeuksista puhuttaessa: “CISV ei ole ihmisoikeus vaan se on etuoikeus.“ Valtaosalla maailman lapsista ei ole mahdollisuutta kohdata toisiaan CISV:n kaltaisessa ympäristössä. Mutta me vanhemmat voimme auttaa vapaaehtoisella työllämme tekemään sen mahdolliseksi mahdollisimman monelle lapselle. Ja taas jossain kulkee lapsia värikkäitä nauhoja käsissään, silmät maailmalle avautuneina ja jalat tukevasti ilmassa.

Ilkka, CISV-isä

tähtisadetikku

“By bringing young people together in a spirit of tolerance and understanding, we help to lay the foundation for a peaceful tomorrow."

Kofi Annan, former UN Secretary General, CISV Seoul Symposium 2000.