Uutiset

Leiri ilman luuria: Tuskaista vai vapauttavaa?

Lähes jokaisella suomalaisella on älypuhelin, mutta CISV:n ohjelmissa ne pysyvät visusti piilossa. Kysyimme leirinvetäjinä ja ryhmänvetäjinä toimineilta cisvareilta, mitä mieltä he ovat kännykättömyyslinjauksesta.

“Leiri ilman älypuhelinta on tiiviimpi kokemus”

Normaalissa arjessa älypuhelimesta on paljon iloa, mutta toisaalta tutkimuksissa on myös huomattu, että ihminen keskittyy paremmin käsillä olevaan tilanteeseen (ja suoriutuu annetuista tehtävistä paremmin), jos älypuhelin on farkkujen taskun sijaan kokonaan eri huoneessa.

Myös suurin osa cisvareista on sitä mieltä, että kännykättömyyslinjaus on tarpeen: “Yhteisöllisyys luodaan nimenomaan puhumalla ja läsnä olemisella.”

“Ilman puhelimia osallistujat keskustelevat keskenään ja ovat aidosti läsnä.”

Puhelimettomuus toimii kaikkein parhaiten, jos linjauksen suhteen on tarpeeksi tiukka alusta asti ja pelisäännöistä sopii selkeästi. Esimerkiksi valokuvia voi napata kännykkän sijaan siihen pyhitetyllä kameralla, joka kulkee koko ajan mukana.

“Pyydän aina kaikkia jättämään puhelimet huoneeseen paremman ja tiiviimmän leirikokemuksen vuoksi. Viikon jälkeen ne jo automaattisesti unohtuvat sinne!”

Nuorilla ei haasteita – aikuisilla peiliin katsomisen paikka!

Samojen sääntöjen pitäisi koskea niin osallistujia kuin leirin- ja ryhmänvetäjiäkin, mutta miten on asian laita todellisuudessa?

“En ole kolmella viimeisellä leirillä huomannut, että nuorilla olisi ollut mitään ongelmaa kännykkättömyyden kanssa.”

“Parin viime leirin perusteella kännykättömyys vaikuttaa olevan paljon haastavampaa aikuisille kun lapsille. Vaikka kuinka sovitaan alussa, että leadereillakin on aktiviteeteissa puhelimet vaan valokuvauskapasiteetissa, niin aina joku onkin somessa, vaikka pitäisi keskittyä johonkin ihan muuhun,” yksi vastaaja kertoo.

Myös muiden vastaajien mukaan linjauksesta lipsuvat nimenomaan aikuiset. “Staffina on tietenkin pakko pitää puhelinta aina välillä kädessä, jotta saa pidettyä leirin pyörimässä ja puhtaat bokserit ihmisten jaloissa, mutta leadereitä pitää välillä muistuttaa, että silloin kun teidän silmät ovat puhelimessa, ne eivät ole lapsissa.”

Arjessa ihminen saattaa hyvin vilkaista älypuhelintaan jopa 100–200 kertaa päivässä, ja ruutuaikaa saattaa näin kertyä jopa 5 tuntia. Määrä kuulostaa isolta, mutta suurin osa käytöstä tulee siitä, että puhelinta vilkuilee tiedostamattaan pitkin päivää. Ei siis ihmekään, että puhelittomuus tuottaa haasteita juuri aikuisille, joilla on takana jo vuosien kännykkäkoukku!

“Se on oikeastaan aikuisellekin aika helpottavaa, kun leirillä on pakko olla ilman puhelinta.”

Ei niin mustavalkoinen linjaus kuin olettaisi

Kännykättömyyslinjaus on joskus hankala myös siksi, että monella leirillä käytännön asioita hoidetaan nykyään esimerkiksi aikuisten WhatsApp-viestiryhmässä.

“Voi kuitenkin miettiä, onko niitä kuvia ihan pakko jakaa ryhmässä juuri aktiviteetin purkukeskustelun aikana.”

Toisaalta puhelimen harkitusta hyödyntämisestä voi olla myös iloa myös aktiviteeteissa: “StepUp-leirillä kannustettiin käyttämään liidereiden ja staffien puhelimia ja läppäreitä tiedon hankintaan aktiviteettien suunnittelussa ja toteutuksessa. Se kyllä toi aktiviteetteihin erittäin relevantteja ja mielenkiintoisia tiedollisia sisältöjä.”

Pääsääntöisesti puhelimettomuus on hyvä juttu niin vetäjien kuin osallistujienkin mielestä, mutta myös haasteita
löytyy: “Pitää käyttää snappii, et striikki ei katkee.”

Anna Holopainen

Julkaistu alun perin Suomen CISV-liitto ry:n jäsenlehdessä, Cisvarissa 2018

“By bringing young people together in a spirit of tolerance and understanding, we help to lay the foundation for a peaceful tomorrow."

Kofi Annan, former UN Secretary General, CISV Seoul Symposium 2000.