Uutiset

CISV ensikertalaisen ryhmänvetäjän näkökulmasta

Tunnen olevani etuoikeutettu sekä onnekas. Luin CISV:stä ensimmäisen kerran tammikuussa 2013. Järjestö vaikutti mielenkiintoiselta, mutta oli minulle täysin vieras. En ymmärtänyt lainkaan miten se toimi, mutta olin utelias. Vuoden päästä olinkin hyvin sisällä CISV:n maailmassa eikä tietä takaisin ollut: olin jo Village-leirillä ryhmänvetäjänä – vieläpä toisella puolen maapalloa!

CISV-ohjelmat ovat lapsille ja nuorille valtavia oppimis- ja elämänkokemuksia, mutta yhtä lailla ne ovat sitä myös aikuiselle ryhmänvetäjälle. Kuten lapset, myös aikuiset luovat siellä elinikäisiä ystävyyssuhteita. Villageni aikuisporukan ansiosta minusta on tullut ”WhatsApp-addikti” ja olemme toisiimme yhteydessä lähes päivittäin.

Villagelle osallistuminen oli hyvin kokonaisvaltainen prosessi. Ennen lähtöä tehtävällä pohjatyöllä lasten ja heidän perheidensä kanssa oli merkittävä rooli luottamuksen rakentumisen ja käytännön asioiden järjestelyjen kannalta. Onnistuneen yhteistyön ansiosta pystyin lähtemään reissuun erittäin luottavaisin mielin – uskon, että lapsilla oli myös samankaltaiset fiilikset.

Aidon yhteisöllisyyden kokeminen, luottamuksen rakentaminen ja saavuttaminen, lasten inspiroiminen sekä avoimuuteen, vilpittömyyteen, rehellisyyteen ja suvaitsevaisuuteen johdattaminen ovat ryhmänvetäjänä olemisen etuoikeuksia ja haasteita. CISV tarjoaa lapsille hienon kasvualustan. Kaiken kulttuurisen ja kielellisen oppimiskylvyn lisäksi järjestössä oppii toisaalta vuorovaikutustaitoja, mutta myös itsestään hyvin paljon. Ajattelen, että CISV ikään kuin jatkaa siitä, mihin perinteinen koulumaailma ei välttämättä pääse käsiksi. Myös omat johtajuus- ja ryhmänohjaajataitoni kehittyivät ohjelman aikana.

Ryhmänvetäjänä on valtavan palkitsevaa nähdä se kasvu, mikä lapsessa tapahtuu ohjelman aikana. Parhaimmillaan se vahvistaa ja voimaannuttaa lasta, nuorta ja aikuista olemaan oma itsensä. Koin, että yksi parhaista asioista villagellamme oli, että kaikki saimme olla omanlaisiamme. Sanoin ”lapsilleni” ohjelman lopulla, että arvelen heidän oppineen kuukauden villagen aikana mahdollisesti enemmän kulttuureista ja maailmasta kuin kokonaisen kouluvuoden aikana. Uskon, että Costa Rican uskomattoman hienon Diay Mae-villagen jälkeen koko delegaatiomme katsoo maailmaa eri silmin.

Lapsena minulla ei ollut mahdollisuutta osallistua CISV-ohjelmiin ja siksi olen onnellinen, että saan elää CISV-elämää nyt aikuisena.

Muistot villagesta ovat vielä hyvin tuoreena mielessä ja niistä on vaikea päästä eroon. CISV on nimittäin järjestö, joka jättää pysyvät jäljet. Se imaisee omaan maailmaansa ja sen jälkeen siellä sitä ollaan.

Annina

Ryhmänvetäjä, Costa Rican village 2013–2014

annina1

Teksti on kirjoitettu alun perin CISV Helsingin jäsenlehteen Kiertikseen keväällä 2014.

Seminaarileiriä sumplimassa

CISV Helsinki järjesti viime kesänä seminaarileirin 16–17-vuotiaille cisvareille. Ja kuten yleensä, järjestelyt hoidettiin vapaaehtoisvoimin. Perheemme on uusi CISV:n kuvioissa, mutta silloisen puheenjohtajan Kaisan rohkaisevat sanat ”teemme leirin yhdessä toisiamme tukien ja koko ajan lisää oppien” innostivat minutkin mukaan kesän leirivalmisteluita hoitamaan. Koordinaatioryhmässä meitä oli mukana sekä kokeneempia leirijärjestelijöitä että muitakin keltanokkia. Hallituksen jäsenet osallistuivat kokouksiin vuorotellen. Tavoitteena oli paitsi vastuun jakaminen myös parempi tiedonkulku hallituksen sisällä.

Suurimmaksi haasteeksi osoittautui leiripaikan löytäminen. Pääkaupunkiseudun leirikeskus ja koulu toinen toisensa jälkeen vastasivat toiveikkaisiin yhteydenottoihimme ei kiitos. Kunnes vihdoin Sipoon suunnalta alkoi kuulua lupaavia viestejä. Koordinaatioryhmältä putosi kivi sydämeltä, kun viimein huhtikuussa varmistui, että leiri voidaan järjestää paikallisen koulun tiloissa.

Kun leiripaikka oli selvillä, selkeytyi moni muukin asia. Kuljetuksien, ruokahuollon, pyykkäysjärjestelyjen, retkien ja muiden aktiviteettien suunnittelu sekä leirin pystytyksen ja purun organisointi pääsivät nyt toden teolla vauhtiin. Jokaiselle vapaaehtoiselle riitti tehtävää ja selvitettävää, mutta mitenkään ylivoimaiseksi ei kenenkään taakka missään vaiheessa kasvanut.

Joten kun kutsu tulevien leirien järjestelytehtäviin käy, rohkeasti mukaan vain – tehtävät eivät vaadi keneltäkään ylivoimaisen paljon aikaa tai kohtuuttomia ponnisteluja.

Palkitsevin hetki leirijärjestelyissä oli, kun h-hetken koittaessa näin leirille osallistuvat nuoret huolehtiessani, että kaikki pääsevät leiripaikalle suuntaavaan bussiin. Myös näiden hieman vanhempien cisvarinuorten kasvoilta huokui jännityksensekaista iloa ja odotusta, kun leirikaverit tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Saran, Esan ja muiden staffilaisten luokse lähti bussilastillinen tulevia ystäviä.

Tarja

Seminaarileiriäsump1Teksti on kirjoitettu alun perin CISV Helsingin jäsenlehteen Kiertikseen syksyllä 2014.

Joel esitteli CISV:n globaalikasvatustoimintaa yhdeksännen luokan TET-jaksolla

Yhdeksäsluokkalaisena tein TET (työelämään tutustuminen)-harjoitteluni vanhalla ala-asteellani Aarnivalkean koulussa. Vaikka vietinkin vajaan kahden viikon mittaisen harjoitteluni kakkosluokkalaisten kanssa, pääsin kuitenkin esittelemään CISV:n toimintaa niin kakkosluokkalaisille kuin mahdollisille Village-hakijoillekin.

Kakkosluokkalaisille eli kahdeksan vuotiaille hyvä tapa esitellä CISViä oli juoksuleikki ja valitsin monella leirillä pelatun Streets & Avenue –pelin. Pelissä kissa jahtaa hiirtä keskellä kaupunkia – välillä poikkikaduilla ja välillä kaduilla. Streets ja Avenues kuitenkin taisivat kuulostaa oppilaiden korviin hankalalta, joten CISVARI-opettajan kanssa päädyimme vain puhaltamaan pilliin, kun asentoa tulisi vaihtaa.

Nelosluokkalaisille pidin nopean tietoiskun, näytin kuvia omilta leireiltäni, jaoin kokemuksia ja kerroin vähän perustietoa CISV:stä. Kysymyksiä ei paljoa tullut, mutta toivottavasti edes jotain matkasi kotiin ja joku oppilaista tai heidän perheenjäsenistään lähtisi tänä vuonna (tai ehkä joskus) johonkin CISV-ohjelmaan.

Suosittelen siis kaikkia, erityisesti tulevia JC-hakijoita menemään vanhaan kouluunsa ja kertomaan CISV:stä ja jakamaan omia kokemuksiaan.

Hyvää kevään jatkoa kaikille CISVstä kiinnostuneille ja kesällä CISV-ohjelmiin osallistujille,

– Joel Hellén, CISV Helsinki, CISVARI vuodesta 2010 ja tuleva JC

JOELKUVACISV

Rakentamassa kansainvälistä ystävyyttä – kotoa käsin

Heinäkuun 25. Klo 22.42 Helsinki-Vantaa. 11-vuotias Ainomme on takaisin kotona Saksan Kielin Village -leiriltä!

Katseessa on jotain uutta ja tuntuu, että tyttö on jotenkin kasvanut pituuttakin. Ehkä se johtuu siitä, että jatkuva puhetulva kuukauden leirillä koetusta; ystävistä, aktiviteeteista, nauruista, itkuista ja ihastuksistakin saa tytön leijumaan kymmenisen senttiä maankamaran yläpuolella. Puhetulvaa riittää koko kotimatkan ja oikeastaan osa Ainoa on vielä leirillä. Palailee sieltä sitten pikkuhiljaa meidän kuolevaisten joukkoon ensimmäisen kotiviikon aikana. Mutta suhde maailmaan on muuttunut peruuttamattomasti. Viimeistään leirin viimeisenä päivänä Ainolle kirjoitetut hyvästelyviestit kauneudellaan ja vilpittömyydellään saivat vanhempana silmän kostumaan jonkinlaisesta myötäonnesta. Ihanaa että kaikki meni niin hyvin kuin toivottiin.

Reilu puoli vuotta aikaisemmin astuin ensimmäiseen CISV-tilaisuuteeni, kun leiridelegaatiot kokoontuivat ensitapaamiseen. Lapset viihtyivät heti ensi hetkestä lähtien yhdessä ja muut vanhemmat vaikuttivat tosi mukavilta ja kevään työnjaon suunnittelu tuntui luontevalta ja helpolta. Lähes joka perheessä tuntui vähintään toinen vanhemmista olevan entinen”Cisvari”. Niin on meidänkin perheessä.

Niinpä Villagen vaatimia valmisteluita ei tarvinnut ihan rautalangasta vääntää vaan yhteinen tekeminen alkoi kulkea heti hyvässä CISV–hengessä. Kokoontumiset toistemme kodeissa kevään mittaan loivat meistä aikuisten yhteisön, mikä loi eräänlaista vertaisturvaa ajatukselle lapsiemme lähtemisestä kuukaudeksi pois luotamme ja yhteydestämme (no yhden kirjeen Aino sentään meille lähetti).

Omien lasten leirijärjestelyiden lisäksi kevään aikana osallistuttiin tietysti Helsingin CISV:n oman villagen järjestelyihin. Loppujen lopuksi täsmälleen samaan aikaan omien lastemme leirin kanssa pidetty leiri aiheutti ehkä aikatauluihin pientä loppukiriä. Toisaalta oli mahtavaa olla rakentamassa leiriä ensimmäisenä viikonloppuna, kun tiesi, että Ainon leiriä rakennetaan samaan aikaan Kielissä.

Perheviikonloppuna saimme vieraaksemme todella sympaattiset Tiagon Brasiliasta ja Nicon Kolumbiasta. Mukavan viikonlopun jälkeen kirjoitin molempien poikien vanhemmille sähköpostit ja laitoin joitakin valokuvia. Samaan aikaan sain Saksasta viestin perheestä, jossa Aino oli ollut viikonloppuvieraana. Siihen vastatessani aloinkin sitten jo saada myös lämpimiä vastauksia Kolumbiasta ja Brasiliasta. Istuin suomalaisessa kesäyössä ja koin ihan mahtavaa yhteyden tunnetta lapsensa maailmalle lähettäneiden vanhempien välillä!

Kun Aino nukahti öisten kotiinpaluujulien jälkeen, oli jotenkin kiitollinen olo. Mahtavaa, että on tällainen järjestö ja konsepti kuin CISV. Millä muulla tavalla nuori ihminen voisi niin konkreettisesti sisäistää maailman ihmisten ja kulttuurien “veljeyden” ja toisaalta maailman ongelmien kompleksisuuden.

Ja niin kuin Kielin leirillä oli sanottu ihmisoikeuksista puhuttaessa: “CISV ei ole ihmisoikeus vaan se on etuoikeus.“ Valtaosalla maailman lapsista ei ole mahdollisuutta kohdata toisiaan CISV:n kaltaisessa ympäristössä. Mutta me vanhemmat voimme auttaa vapaaehtoisella työllämme tekemään sen mahdolliseksi mahdollisimman monelle lapselle. Ja taas jossain kulkee lapsia värikkäitä nauhoja käsissään, silmät maailmalle avautuneina ja jalat tukevasti ilmassa.

Ilkka, CISV-isä

tähtisadetikku

CISV:läinen, tartu Nälkäpäivän keräyshaasteeseen!

Hei sinä cisviläinen!

Punainen Risti auttaa eniten apua tarvitsevia ihmisiä kaikkialla maailmassa. Myös täällä Suomessa.  Apu on mahdollista aktiivisten kerääjien ja lahjoittajien ansiosta. Nyt sinulla on oivallinen mahdollisuus tehdä hyvää ja auttaa. Punaisen Ristin Nälkäpäivä-keräys on ensi viikolla 18.-20.9.2014.

CISV Helsingin Kaisa ja Pekka haastavat sinut mukaan keräämään! Tule ja ota mukaan entinen/tuleva delegaatiosi tai vaikkapa ryhmä CISV-kavereitasi mukaan haasteen toteuttamiseen. Huolehditaan, että mahdollisimman monen keräyslippaan kanssa kaikkialla Suomessa liikkuu cisviläisiä. Yhdessä meitä on enemmän – ja yhdessä auttaminen on tunnetusti hauskempaa!Kaisa ja Pekka haastavat sinut

Katsotaan, kuinka monta cisviläistä, kokonaista delegaatiota tai ryhmää, jc:tä, leaderiä ja staffia saadaan mukaan. Unohtamatta tietenkään hallituksen jäseniä, lasten vanhempia tai muita aktiiveja. Tarjoamme halauksen kaikille mukaan lähteville!

Pics or didn’t happened – lähetä kuva sinusta ja/tai ryhmästäsi keräämässä Kaisalle, kaisa.kannuksela@fi.cisv.org . Koostamme niistä visuaalisen esityksen CISV Suomen yhteisestä panoksesta tämän vuoden Nälkäpäivään.

Täällä voit ilmoittautua joko itse kerääjäksi tai ilmoittaa mukaan kaveriporukkasi.

Mikäli olet kiireinen, etkä ehdi keräämään paikan päälle, niin voit laatia itsellesi (tai vaikkapa CISV:n paikallisosastolle) oman virtuaalisen keräyslippaan, jota voit jakaa kaikissa sosiaalisen median kanavissa. Ohjeet löydät yllämainitulta Nälkäpäivä-nettisivulta.

Punaisen Ristin Nälkäpäivä-keräyksestä on tehty myös hieno video:

Ota haaste vastaan ja tartu keräyslippaaseen, autetaan yhdessä.

Ystävällisin viikonloppu- ja keräysterveisin,

Kaisa & Pekka

“By bringing young people together in a spirit of tolerance and understanding, we help to lay the foundation for a peaceful tomorrow."

Kofi Annan, former UN Secretary General, CISV Seoul Symposium 2000.