Uutiset

Esittelyssä CISV Lappeenrannan riskienhallintavastaava Leena #Nuorisotyönviikko #HupparikansanPuolella

CISV:n toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan – Suomen CISV-liitossa, sen paikallisyhdistyksissä ja komiteoissa on mukana  lukuisia vapaaehtoisia ympäri Suomea. Vapaaehtoiset toimivat useissa erilaisissa tehtävissä, joissa voi haastaa itsensä, kehittää taitojaan ja oppia uutta. Nuorisotyön viikolla vapaaehtoisen esittelyssä on CISV Lappeenrannan riskienhallintavastaava Leena.

“Jokainen pienikin teko on suvaitsevaisuutta, jota maailma tarvitsee.”

FB_IMG_1442149770699

Kuka olet? Olen Leena, CISV Lappeenrannan riskienhallintavastaava.

Miten päädyit mukaan CISV:n toimintaan? Olin vuonna 2014 vuorotteluvapaalla ja halusin tehdä jotain vapaaehtoistyötä. Keväällä 2014 haettiin ryhmänvetäjiä leireille ja siitä se lähti.

Mistä kuulit CISV;stä ensimmäisen kerran? Ensimmäisen kerran kuulin CISV:stä reilu kymmenen  vuotta  sitten kun poikani tuli koulusta mukanaan esite perhevaihdosta Sloveniaan. 12-vuotias ilmoitti, että äiti tuonne minä lähden! Ja niinhän me sitten viiden muun perheen kanssa aloimme suunnitella lasten matkaa Sloveniaan ja kahden viikon ohjelmaa sloveniasta tuleville lapsille.

Miksi juuri CISV? Oli helppo tehdä päätös osallistumisesta juuri CISV:n ohjelmaan: järjestön kautta on turvallista lähettää lapsi maailmalle kun mukana on aikuinen ja perheet valitaan huolella.

Missä kaikessa olet ollut mukana? Olen ollut mukana molempien poikiemme perhevaihto-ohjelmissa, talkoissa ja itse olen ollut ryhmänvetäjänä kuukauden mittaisella leirillä Meksikossa. Nyt toimin riskienhallintavastaavana ja koulutan tulevia ryhmänvetäjiä paikallisosastossamme, yhdessä muiden kanssa.

Paras asia CISV:n vapaaehtoistyössä? Matala kynnys oppia uutta muista kulttuureista ja ollaan saatu ihania uusia ystäviä niin Suomesta kuin maailmalta.

Terveiset CISV:n vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille? Jos haluatte pienen maistiaisen CISV:stä – lähtekää tutustumaan leirin avoimien ovien päivään tai olkaa yhtenä päivänä mukana talkoissa tai avatkaa kotinne yhdeksi viikonlopuksi leirille tulevalle lapselle tai nuorelle. Kielitaitoa ei aina tarvita vaan suurta sydäntä – jokainen pienikin teko on suvaitsevaisuutta, jota maailma tarvitsee.

FB_IMG_1442149681028

Eka Global Conference ikinä! Ja oli siellä aika mieletöntä!

GloCo2

Global Conference tai GloCo oli tapahtuma, johon kerääntyi 447 cisvaria yhteensä 178 paikallisyhdistyksestä eri puolilta maailmaa. Tarjolla oli koulutusta, keskusteluja, motivaatiota ja mahdollisuus kuulla ja oppia muiden paikallisyhdistysten toiminnasta. Painopisteenä olivat nimenomaan paikallisyhdistykset.

Päivät konferenssissa olivat täynnä ohjelmaa, eikä vapaata aikaa juuri ollut. Päivät oli täytetty inspiroivilla ja kouluttavilla sessioilla, suunnittelutapaamisilla, mieleenpainuvilla keskusteluilla ja sosiaalisilla aktiviteeteilla. Päivittäin kokoonnuimme puoleksi tunniksi oman 10 hengen reflection groupimme kanssa keskustelemaan GloCon annista ja sen herättämistä fiiliksistä sekä annoimme palautetta konferenssista. Näitä tapaamisia odotin joka päivä ja ryhmäni innostava fiilis paransi omaa kokemustani Glocosta entisestään.

GloCo1

Ennakkoon suuria odotuksia herättänyt Peace One Day järjestön perustaja Jeremy Gilley lunasti odotukset ja ensimmäinen puolikas päivä Global Conferencessa vierähti nopeasti häntä kuunnellen. Jälkeenpäin jäi fiilis, että Jeremyhän on kuin rokkistara, myös Cisvareilta saamansa huomion puolesta (:

Vaikuttunut olo jäi myös I am eleven –dokumentista ja dokumentin toteuttajan, Genevieve Baileyn tapaamisesta. Omat ajatukset palasivat myös omaan lapsuuteen ja siihen, millaista olikaan olla itse 11-vuotias. Ilo oli myös nähdä, miten innoissaan Genevieve oli siitä, että sai olla osa Global Conferencea ja tavata järjestömme jäseniä ympäri maailmaa.

Konferenssi päättyi myös huikeaan yllätykseen. Paikalle oli saatu neljä norjalaista, jotka aikanaan osallistuivat ensimmäiselle villagelle 1951 Cincinnatissa. Mielenkiinnolla kuuntelimme heidän tarinoitaan ja lopuksi laulaessamme CISV-laulun, en tainnut olla ainoa, jonka silmäkulmat kostuivat. Loppujen lopuksi Global conferesta jäi kaiken uuden opitun ja koetun lisäksi ylpeys siitä, että kuulun näin mahtavaan järjestöön.

– Elina Tervonen

GloCo3-2

 

Kuvassa vasemmalta oikealle Elina Tervonen, Makoto Koshibe ja Lotta Sjoblom.

Global Conference pidettiin Norjassa 4.8.-9.8.2015.

Kuvat: Mikiko Fukai

Harjoittelussa CISV:ssä oppii työelämän kannalta relevantteja taitoja, samalla hauskaa pitäen!

Tiesitkö, että Suomen CISV-liitto ry tarjoaa harjoittelupaikkoja esimerkiksi yhteisöpedagogiksi ja sosionomiksi opiskeleville nuorille, jotka haluavat kehittää osaamistaan muun muassa lasten- ja nuorten parissa tehtävässä työssä? Marjo suoritti korkeakouluharjoittelun CISV:ssä, minkä aikana hän kehitti muun muassa organisointitaitojaan, oppi erilaisia osallistavia menetelmiä ja sai varmuutta monikulttuuriseen nuorisotyöhön kansainvälisessä toimintaympäristössä.

StepUpVaasa

Vasemmalla Italian ryhmänohjaaja Veronica, oikealla Marjo.

“Opiskelen Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä, ja valmistun ensi jouluna yhteisöpedagogiksi. Suoritin ensimmäisenä opiskeluvuotenani viestinnän ja markkinoinnin kurssin harjoitteluna CISV Helsingillä. CISV näyttäytyi mielenkiintoiselta paikalta suorittaa harjoittelu, koska olen kiinnostunut kansainvälisestä ja monikulttuurisesta työstä. Harjoittelun aikana pääsin mm. tekemään viestintäsuunnitelman Helsingin omalle Village-leirille. Lisäksi opinnollistin Step Up –ryhmänvetäjä kokemukseni vapaavalintaiseksi kurssiksi. Leirillä opin valtavasti muun muassa erilaisia osallistavia menetelmiä ja sain varmuutta omaan ohjaajuuteeni sekä monikulttuuriseen nuorisotyöhön. Itse leirin valmistautumisprosessi taas opetti suunnitelmallisuutta ja organisointitaitoja. Koin, että harjoittelussa CISV:ssä opin työelämän kannalta relevantteja taitoja, samalla hauskaa pitäen!” – Marjo Yli-Koski

 

 

Esittelyssä CISV Lappeenrannan koulutus- ja perhevaihtovastaava Antti Kaukiainen

CISV:n toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan – Suomen CISV-liitossa, sen paikallisyhdistyksissä ja komiteoissa on mukana  lukuisia vapaaehtoisia ympäri Suomea. Vapaaehtoiset toimivat useissa erilaisissa tehtävissä, joissa voi haastaa itsensä, kehittää taitojaan ja oppia uutta. Vapaaehtoisen esittelyssä CISV Lappeenrannan koulutus- ja perhevaihtovastaava Antti Kaukiainen.

“CISV:ssä mukana minut on pitänyt aina halu nähdä uusia paikkoja ja tavata erilaisia ihmisiä. Lisäksi nyt aikuisiällä olen halunnut olla mukana pyörittämässä järjestön toimintaa, jotta myös uusilla ihmisillä on mahdollisuus kokea samoja asioita joita olen itse päässyt kokemaan. Näin koen antavani jotain saamaani takaisin yhteiskunnallemme ja maailmalle yleensä. Lisäksi CISV:n toiminta on niin laajaa nykyään että siihen on helppo osallistua juuri oman ajankäytön ja kiinnostuksen mukaan.”

Antti2

Kuka olet? Antti Kaukiainen

Mitä teet? Olen tällä hetkellä CISV Lappeenrannan koulutusvastaava sekä perhevaihtovastaava.

Miten päädyit CISV:iin? Olen itse asiassa kotoisin CISV-perheestä (tai oikeastaan CISV-suvusta). Isäni kävi aikoinaan Villagesta eteenpäin eri ohjelmia ja isovanhempanikin ovat olleet aktiiveja. Näin ollen oli luonnollista myös omille vanhemmilleni päästää minut lähtemään Villagelle Kanadaan. Lisäksi sisareni ja serkkuni ovat olleet aktiivisia.

Miksi juuri CISV? CISV:ssä mukana minut on pitänyt aina halu nähdä uusia paikkoja ja tavata erilaisia ihmisiä. Lisäksi nyt aikuisiällä olen halunnut olla mukana pyörittämässä järjestön toimintaa, jotta myös uusilla ihmisillä on mahdollisuus kokea samoja asioita joita olen itse päässyt kokemaan. Näin koen antavani jotain saamaani takaisin yhteiskunnallemme ja maailmalle yleensä. Lisäksi CISV:n toiminta on niin laajaa nykyään että siihen on helppo osallistua juuri oman ajankäytön ja kiinnostuksen mukaan.

Missä kaikessa olet ollut mukana? Aloitin järjestön toiminnassa 11-vuotiaana lähtemällä Villagelle. Sitä seurasivat perhevaihdot Saksaan ja Tanskaan. Sitten osallistuin Summer Campeille (Step Upin edeltäjä) Espanjassa ja Brasiliassa, ja näiden kahden ohjelman aikana koin oppineeni suhteellisesti eniten. Parin vuoden tauon jälkeen palasin toimintaan lähtemällä junioriohjaajaksi perhevaihtoon Ranskaan. Kun ikää tuli tarpeeksi seuraavana ohjelmana oli ryhmänvetäjäksi lähtö perhevaihtoon Helsingin kautta Itävaltaan ja Lappeenrantaan muuttamisen jälkeen sieltä Sloveniaan. Viime kesänä autoin komitean jäsenenä Lappeenrannan Step Upin järjestelyissä ja tänä kesänä olin itse Helsingin Step Upin johtoryhmän jäsenenä. Ensimmäisestä ohjelmasta viimeiseen on kulunut nyt 13 vuotta.

Varsinaisten ohjelmien lisäksi olen ollut Lappeenrannan paikallisyhdistyksessä nyt kolmatta vuotta. Hallituksen jäsenenä olen toiminut pääosin paikallisyhdistyksen koulutus- ja perhevaihtovastaavana.Antti

Parhaat asiat mitä vapaaehtoistyö CISV:ssä on antanut? Kuten jo mainittu, CISV:n toiminnassa mukana oleminen on mahdollistanut pääsemiseni paikkoihin, joissa en olisi muuten käynyt, tai tavannut ihmisiä, joita en muuten olisi tavannut. Lisäksi olen oppinut paljon hyödyllisiä taitoja, kuten yhdistyksessä toimintaa tai miten saadaan nuoret tekemään pullaa pannulla kun uunia ei olekaan käytettävissä. Lisäksi on ollut todella hieno kokemus nähdä nuorten kasvavan ohjelmien aikana ja myös niiden jälkeenkin. Lisäksi koen että olen saanut käytettyä aikaani järkevästi ja tehtyä maailmaan positiivista muutosta.

Jos mikään CISV:n toiminnassa kiinnostaa, kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan! Järjestön toiminnassa on niin monia eri tasoja kaiken ikäisille, että sinulle löytyy varmasti juuri se sopiva. Vaikka toiminnassa on paljon järjestön omia erityispiirteitä (jotka saattavat myös alkuun tuntua vierailta), on mukana oleva porukka hyvin avointa, joten sisään pääsee helposti. Lisäksi järjestön toiminnasta saatavat kokemukset ovat aina jollain tapaa hienoja ja omalaatuisia, jäivät ne sitten kerran kokeiluiksi tai jatkuivat yli vuosikymmenen kuten omalla kohdallani. Tervetuloa mukaan!

Antti3

 

Juttu jatkui siitä, mihin se 20 vuotta sitten jäi

Lauantaina 30.6.2015 kokoonnuimme viimein yhteen, yli 20 vuoden tauon jälkeen. Tapaamisesta puhuttiin vuosien varrella oikeastaan aina kun jotkut ryhmäläisistä sattumalta tapasivat toisensa, mutta aina ennen se jäi pelkäksi puheeksi. Nyt iloiseksi yllätykseksi kymmenestä CISV-perhevaihtoryhmäläisestä yhdeksän pääsi tapaamiseen ja saimme myös leaderimme paikan päälle.

Tapasimme ensimmäistä kertaa syksyllä 1992. Tarkoituksena oli osallistua CISV:n kaksivuotiseen perhevaihtoon, jonka toteutuminen tosin oli ensin vaakalaudalla, kun ryhmästä puuttui kaksi tyttöä. Ryhmä saatiin kokoon, ja Naantali-Tokio -perhevaihdon suunnittelu pääsi alkamaan. Kesällä 1993 sitten vastaanotimme 10 japanilaisnuorta Suomeen ja seuraavana kesänä matkustimme itse Japaniin.

Nyt saavuin tapaamiseen vähän myöhässä. Osa ihmisistä hääri keittiössä ja muut jutustelivat olohuoneessa, ihan kuin ennen vanhaan. Yhdessäolo tuntui käsittämättömän luontevalta, vaikka osa ihmisistä ei ollut tavannut toisiaan yli 20 vuoteen. Nyyttärihenkisesti ruuat ja juomat koottiin pöytään ja vuorotellen jokainen kertoi kuulumisiaan perhevaihdon jälkeiseltä ajalta. Keskustelu rönsyili välillä hyvinkin kauas, mutta kaikkien elämänpolut saatiin päivitettyä nykypäivään.

20 vuodessa ehtii tapahtua paljon. On opiskeltu, valmistuttu ammatteihin, menty naimisiin, saatu lapsia ja muutettu paikasta toiseen. Yhdessä pohdittiin sitä, miten CISV-perhevaihtokokemus on meihin vaikuttanut. Aivan takuuvarmasti saimme kaikki kansainvälisyyskipinän. Itse en olisi varmastikaan uskaltanut lähteä vaihto-oppilaaksi Australiaan, saatikka myöhemmin ulkomaille töihin. Ei ollut kovinkaan yllättävää, että kaikki muutkin olivat olleet opiskelijavaihdossa jossakin kohtaa opintojaan, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa ja Uudessa-Seelannissa.

Sen sijaan yllättävää oli se, miten helppoa meidän oli taas olla yhdessä, näinkin pitkän ajan jälkeen. Tulimme siihen tulokseen, että luonteva yhdessäolo johtui varmaankin siitä, että perhevaihto oli meille valtavan iso asia ja kokonaisvaltainen kokemus. Tapasimme toisiamme säännöllisesti kuukausittain yli kahden vuoden ajan. Vierailimme toistemme kotona ja tutustuimme toistemme perheisiin, kävimme CISV:n leireillä ja hankimme osan matkarahoista työskentelemällä yhdessä Muumimaailmassa. Perhevaihtoon osallistuminen vaati paljon sitoutumista, luottamusta ja avoimuutta kohdata uusia ihmisiä. Onhan se klisee, mutta tuona aikana meistä tuli osa suurta perhettä.

Edelleenkin perhevaihtoon osallistuminen on iso juttu ja varmasti jännittä hyppy tuntemattomaan. Yhdessä pohdimme, että meille 1990-luvun nuorille se oli kuitenkin vielä astetta enemmän extreme-kokemus. Matkustaminen ei ollut yhtä tavallista kuin nykypäivänä, eikä taskussa ollut kännykkää, saatikka Google-kääntäjää. Sanakirjalla pärjättiin ja kotiin lähetettiin kuulumiset postikortilla. No varmaan jonkun kerran soitettiin puhelimellakin.

Arvelimme myös, että perhevaihtomme oli äärimmäisen onnistunut osin siksi, että ensimmäisenä vuonna oltiin nimenomaan Suomessa. Olimme suunnitelleet vaihtokuukauden ohjelman todella tarkkaan ja seuraavana kesänä japanilaiset tarjosivat meille vähintäänkin yhtä paljon mukavaa tekemistä. Muistelimme, miten vaikuttuneita japanilaiset olivat Suomen luonnosta ja elämäntavasta. Japanilaisten leaderi ihmetteli Turun jokirannassa, miten jotkut voivat elää näin rennosti ja vapaasti. Tokiolaisnuorille suomalainen metsä oli jotakin aivan käsittämätöntä. Todennäköisesti meidän kulttuurishokkimme kuumassa ja kosteassa miljoonakaupungissa oli kuitenkin aika paljon miedompi kuin japanilaisteineillä Suomen yöttömässä yössä.

Iltaan mahtui paljon naurua, monta albumia valokuvia, ihania muistoja ja uskomattoman tarkkoja yksityiskohtia yli 20 vuoden takaisista tapahtumista. Juttu luisti ja tuntui siltä, että juuri mikään ei ollut muuttunut, paitsi että näytimme aika paljon omilta vanhemmiltamme. Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei mene 20 vuotta.

Ikimuistoisia kokemuksia kaikille CISV-nuorille ja CISV-perheille toivottaen,

Juulia Räikkönen

cisv (1)

CISV – koko perheen harrastus!

Blogiin cisv

11-vuotiaan pojan lähettäminen kuukaudeksi pois kotoa, ulkomaille, vieraiden ihmisten hoiviin kuulostaa pelottavalta, jollei umpihullulta, mutta siltä se ei kuitenkaan loppujen lopuksi tuntunut. Koko CISV-prosessi rakentuu siten, että se tuo ensikertalaisellekin mielenrauhan, niin lapselle kuin loppuperheellekin.

Jo hakevien viikonloppuleiristä alkaen Wille oli täysin myyty CISV-asialle ja innoissaan lähdössä leirille. Puolen vuoden valmistautumisprosessi monine tapaamisineen muiden leirille lähtevien lasten, heidän perheidensä ja leaderin kesken teki valmisteluista koko perheen asian, joka auttoi sekä lapsia että vanhempia CISV-tukiverkoston rakentamisessa ja teki itse leirille lähdön helpoksi, luonnolliseksi osaksi yhteistä matkaa.

Itse Village-leiri oli Willelle kaikin puolin positiivinen kokemus. Sen lisäksi että leirillä tehtiin hauskoja juttuja ja tuli paljon uusia kavereita ympäri maailmaa, on tämä kokemus myös tuonut uudenlaista kiinnostusta ja ajattelua maailman menoon ja lisännyt avarakatseisuutta ylipäätään. Pojalla on nyt tuleva CISV-ura jo pitkälle suunniteltuna ja sen puitteissa Wille onkin nyt lähdössä seuraavaan CISV-ohjelmaansa, IYM:lle, Norjaan.

CISV-innostus on tarttunut myös pikkuveljeen, Lauriin, joka on innoissaan lähdössä ensimmäiselle leirimatkalleen, Villagelle Meksikoon. Ja me vanhemmat olemme mukana rakentamassa kesällä Suomessa pidettävää Step Up-leiriä. Meistä on tullut CISV-perhe!

Marianna

Willen ja Laurin äiti

Rakentamassa kansainvälistä ystävyyttä – Nubia in Colours

Nuubialaiset ovat vanha muinainen kansa, jotka historiallisesti ovat asuttaneet Egyptin etelärajaa sekä Sudanin pohjoispuolta. Maiden yhtenäisyyden loppumisen jälkeen 1950-luvulla, Nuubia jakautui kahtia. Vuonna 1970 Egypti rakennutti valtavan Assuanin padon, jonka tarkoituksena oli saada Niilin vuosittaiset tulvat hallintaan, sekä tuottaa suurelle osalle maata sähköä. Rakennushankkeen takia tuhannet nuubialaiset perheet joutuivat kuitenkin muuttamaan, saamatta kunnon korvausta. Monilta nuubialaisilta riistettiin heidän suurin tulonlähteensä, kun he joutuivat muuttamaan pois Niilin joen varrelta, enimmäkseen aavikkoisille alueille. Tämän seurauksena moni nuubialainen elää köyhyydessä. Nykypäivän Egyptissä ei nuubialaiset juurikaan ole julkisessa keskustelussa esillä, samalla kuin harva tuntee heidän kulttuuriaan. Sain mahdollisuuden tutustua tähän muinaiseen ja mielenkiintoiseen kansaan sekä heidän kulttuuriinsa paremmin osallistuessani Egyptin Assuanissa järjestettyyn IPP-leiriin.

Ensimmäinen CISV-kokemukseni oli siis 19 päivää kestänyt IPP-leiri ”Nubia in colours”. Saavuin aurinkoiseen Assuaniin suoraan lumisesta Suomesta joulun jälkimainingeissa. IPP-leirin teemoina olivat identiteetti, oikeus kotiin, maansisäinen pakolaisuus (engl. internally displaced person) sekä pakkosiirto (engl. forced migration). Teemat olivat aika rankkoja, ja saimme ensimmäisten päivien koulutusten aikana pohtia teemoja syvemmin.

stefano cagnetta, aswan

CISV-koulutus meneillään. Tässä pohdimme maansisäistä pakolaisuutta. Kuva: Stefano Cagnetta

Leirin ensimmäiset päivät kuluivat tutustuessamme toisiimme, CISV:hen sekä IPP:n teemaan sekä projekteihin. Sain jo ensimmäisinä päivinä tuntea sen CISV-hengen josta moni kokenut cisviläinen puhuu. Neljäntenä leiripäivänä, uudenvuoden aattona, aloitimme työt projekteissamme. Projekteja oli kaiken kaikkiaan kolme.

Projekti johon itse osallistuin, oli maanviljelyprojekti nimeltään ”the Green Track”. Projektin tarkoituksena oli tukea yhteistyöjärjestöämme Fekraa olemaan omavaraisempi, auttamalla heitä muuntamaan osan heidän tiloillaan sijaitsevasta maasta viljelyksi. Asensimme prototyypin orgaanisesta viljelymuodosta jota kutsutaan nimellä perma farming. Apuna työssä meillä oli kyseisen maanviljelymuodon asiantuntija Samir, joka oli ollut myös Intiassa asentamassa perma farming-viljelyä.

Työ oli aika rankkaa, ja siihen sisältyi paljon kaivelemista, kantamista sekä työkalujen käyttöä. Asensimme uudenlaisen kastelujärjestelmän alueelle sekä keräsimme orgaanista materiaa jolla maaperä saatiin ravinnepitoisemmaksi. Lopuksi istutimme erilaisia kasveja joita alueella käytetään paljon; banaaneja, pinaattia, munakoisoa, salaattia, retiisiä sekä yrttejä. Vaikka suuri osa työstä oli todella rankkaa, nautti koko Green Track-ryhmä siitä täysin siemauksin, ja meillä oli todella hauskaa.

Lopputuloksemme oli huikea, eikä kukaan meistä aluksi uskonut että pystyisimme tekemään kaiken sen minkä saavutimme noin kahdessa viikossa. Myös kahden muun projektin työ oli huimaa. ”Artistic Expression”- ryhmä onnistui muuntamaan kauheassa kunnossa olevan raunioituneen tilan mitä kauneimmaksi taiteellisen ilmaisun tilaksi, jossa paikalliset voivat järjestää käsityöpajoja sekä erilaisia musiikki- ja taideiltoja. He rakensivat lavan, kunnostivat seinät ja lattian sekä maalasivat seinät nuubialaisella taiteella. Kolmas projekti oli dokumentointiprojekti jossa ryhmä kiersi haastattelemassa paikallisia nuubialaisten kulttuurista, heidän tarinoistaan sekä heidän näkemyksistään mitä koti heille merkitsee. Kaikki kolme projektia onnistui aikaansaamaan suunnitellusti kaiken alle kolmen viikon aikana.

green track, bild av theresea andersen

Green Track-ryhmä töissä. Kuva: Theresa Johanna Lund Andersen

Oleellinen osa IPP-leiriä ovat kulttuuriaktiviteetit jotka jokainen delegaatio suunnittelee. Ideana on syventyä leirin teemaan ja pohtia miten ne liittyvät omaan maahansa, ja järjestää teemaan liittyvä aktiviteetti. Suomen, Ruotsin ja Norjan delegaatiot löivät hynttyyt yhteen ja järjestivät yhdessä aktiviteetin. Mailla on yhteisiä vähemmistöjä, joista saamelaiset ovat ehkä kuuluisin vähemmistö, joten oli kiinnostavaa pohtia heidän asemaansa yhdessä. Pohjoismainen yhteistyö oli muutenkin hedelmällistä, ja keskustelimme vähemmistöjen lisäksi myös identiteetistä ja maahanmuutosta yhdessä. Kaikkien delegaatioiden aktiviteetit olivat kiinnostavia, ja saimme mahdollisuuden oppia asioista joista monilla ei ollut paljon tietoa. Omasta mielestäni esimerkiksi kuuleminen Kolumbian Farc-sisseistä tai Brasilian alkuperäiskansojen kohtelusta oli vallan antoisaa. Tässä lienee CISV:n toiminnan ydin, ajatustenvaihto ja tietoisuuden kasvattaminen, ja näin oman itsensä kehittäminen paremmaksi maailmankansalaiseksi.

Kaiken kaikkiaan oli ensimmäinen CISV-kokemukseni uskomaton kokemus. Upeiden osallistujien ja parhaan staffin lisäksi oli yhteistyöjärjestömme Fekra mitä mainioin. Fekran ihmiset sekä sijainti Niilin joen varrella tekevät siitä ainutlaatuisen, ja Fekrasta tuli kolmen viikon aikana meille osallistujille kuin koti. Leirin lopussa aloimme jo suunnitella paluuta sinne. Oli todella inspiroivaa tutustua nuubialaisiin ja heidän kulttuuriinsa, ja uskon todella että projekteistamme on paikallisille hyötyä. Ainakin paikalliset olivat vaikuttuneita työstämme. Suuri kiitos projektien toteutumisesta kuuluu juuri Fekran ihmisille ja muille paikallisille, ilman heitä eivät projektit olisi toteutuneet.

Nuubia ja sen ihmiset valloittivat sydämeni. Vaikka nuubialaiset joutuivat kovan kohtelun kohteeksi Assuanin padon rakentamisen takia, he selvisivät, sopeutuivat ja hyväksyivät kohtalonsa. He ovat vakuuttuneita että Assuanin pato on hyväksi Egyptille, ja he ovat ylpeitä siitä. Nuubialaisissa on paljon josta me muut voisimme ottaa mallia. Heidän ystävällisyytensä ja elämänilonsa, sekä kyky elää hetkessä, ovat arvostettavia ominaisuuksia.

Kolme viikkoa vierähtää nopeasti, mutta kiitos Assuanissa vietetyn ajan minulla on taas reppu täynnä uutta tietoa, uusia ystäviä sekä uskomattomia kokemuksia. Voin lämpimästi suositella IPP-leiriä kaikille siitä kiinnostuneille.

Mikaela Wickman

Seuraavan IPP-leirin järjestää CISV Helsinki vuonna 2016 – kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan leirin suunnitteluun ja toteutukseen. Kysy lisää osoitteesta martina.nystrom@fi.cisv.org ja tule mukaan!

CISV ensikertalaisen ryhmänvetäjän näkökulmasta

Tunnen olevani etuoikeutettu sekä onnekas. Luin CISV:stä ensimmäisen kerran tammikuussa 2013. Järjestö vaikutti mielenkiintoiselta, mutta oli minulle täysin vieras. En ymmärtänyt lainkaan miten se toimi, mutta olin utelias. Vuoden päästä olinkin hyvin sisällä CISV:n maailmassa eikä tietä takaisin ollut: olin jo Village-leirillä ryhmänvetäjänä – vieläpä toisella puolen maapalloa!

CISV-ohjelmat ovat lapsille ja nuorille valtavia oppimis- ja elämänkokemuksia, mutta yhtä lailla ne ovat sitä myös aikuiselle ryhmänvetäjälle. Kuten lapset, myös aikuiset luovat siellä elinikäisiä ystävyyssuhteita. Villageni aikuisporukan ansiosta minusta on tullut ”WhatsApp-addikti” ja olemme toisiimme yhteydessä lähes päivittäin.

Villagelle osallistuminen oli hyvin kokonaisvaltainen prosessi. Ennen lähtöä tehtävällä pohjatyöllä lasten ja heidän perheidensä kanssa oli merkittävä rooli luottamuksen rakentumisen ja käytännön asioiden järjestelyjen kannalta. Onnistuneen yhteistyön ansiosta pystyin lähtemään reissuun erittäin luottavaisin mielin – uskon, että lapsilla oli myös samankaltaiset fiilikset.

Aidon yhteisöllisyyden kokeminen, luottamuksen rakentaminen ja saavuttaminen, lasten inspiroiminen sekä avoimuuteen, vilpittömyyteen, rehellisyyteen ja suvaitsevaisuuteen johdattaminen ovat ryhmänvetäjänä olemisen etuoikeuksia ja haasteita. CISV tarjoaa lapsille hienon kasvualustan. Kaiken kulttuurisen ja kielellisen oppimiskylvyn lisäksi järjestössä oppii toisaalta vuorovaikutustaitoja, mutta myös itsestään hyvin paljon. Ajattelen, että CISV ikään kuin jatkaa siitä, mihin perinteinen koulumaailma ei välttämättä pääse käsiksi. Myös omat johtajuus- ja ryhmänohjaajataitoni kehittyivät ohjelman aikana.

Ryhmänvetäjänä on valtavan palkitsevaa nähdä se kasvu, mikä lapsessa tapahtuu ohjelman aikana. Parhaimmillaan se vahvistaa ja voimaannuttaa lasta, nuorta ja aikuista olemaan oma itsensä. Koin, että yksi parhaista asioista villagellamme oli, että kaikki saimme olla omanlaisiamme. Sanoin ”lapsilleni” ohjelman lopulla, että arvelen heidän oppineen kuukauden villagen aikana mahdollisesti enemmän kulttuureista ja maailmasta kuin kokonaisen kouluvuoden aikana. Uskon, että Costa Rican uskomattoman hienon Diay Mae-villagen jälkeen koko delegaatiomme katsoo maailmaa eri silmin.

Lapsena minulla ei ollut mahdollisuutta osallistua CISV-ohjelmiin ja siksi olen onnellinen, että saan elää CISV-elämää nyt aikuisena.

Muistot villagesta ovat vielä hyvin tuoreena mielessä ja niistä on vaikea päästä eroon. CISV on nimittäin järjestö, joka jättää pysyvät jäljet. Se imaisee omaan maailmaansa ja sen jälkeen siellä sitä ollaan.

Annina

Ryhmänvetäjä, Costa Rican village 2013–2014

annina1

Teksti on kirjoitettu alun perin CISV Helsingin jäsenlehteen Kiertikseen keväällä 2014.

Seminaarileiriä sumplimassa

CISV Helsinki järjesti viime kesänä seminaarileirin 16–17-vuotiaille cisvareille. Ja kuten yleensä, järjestelyt hoidettiin vapaaehtoisvoimin. Perheemme on uusi CISV:n kuvioissa, mutta silloisen puheenjohtajan Kaisan rohkaisevat sanat ”teemme leirin yhdessä toisiamme tukien ja koko ajan lisää oppien” innostivat minutkin mukaan kesän leirivalmisteluita hoitamaan. Koordinaatioryhmässä meitä oli mukana sekä kokeneempia leirijärjestelijöitä että muitakin keltanokkia. Hallituksen jäsenet osallistuivat kokouksiin vuorotellen. Tavoitteena oli paitsi vastuun jakaminen myös parempi tiedonkulku hallituksen sisällä.

Suurimmaksi haasteeksi osoittautui leiripaikan löytäminen. Pääkaupunkiseudun leirikeskus ja koulu toinen toisensa jälkeen vastasivat toiveikkaisiin yhteydenottoihimme ei kiitos. Kunnes vihdoin Sipoon suunnalta alkoi kuulua lupaavia viestejä. Koordinaatioryhmältä putosi kivi sydämeltä, kun viimein huhtikuussa varmistui, että leiri voidaan järjestää paikallisen koulun tiloissa.

Kun leiripaikka oli selvillä, selkeytyi moni muukin asia. Kuljetuksien, ruokahuollon, pyykkäysjärjestelyjen, retkien ja muiden aktiviteettien suunnittelu sekä leirin pystytyksen ja purun organisointi pääsivät nyt toden teolla vauhtiin. Jokaiselle vapaaehtoiselle riitti tehtävää ja selvitettävää, mutta mitenkään ylivoimaiseksi ei kenenkään taakka missään vaiheessa kasvanut.

Joten kun kutsu tulevien leirien järjestelytehtäviin käy, rohkeasti mukaan vain – tehtävät eivät vaadi keneltäkään ylivoimaisen paljon aikaa tai kohtuuttomia ponnisteluja.

Palkitsevin hetki leirijärjestelyissä oli, kun h-hetken koittaessa näin leirille osallistuvat nuoret huolehtiessani, että kaikki pääsevät leiripaikalle suuntaavaan bussiin. Myös näiden hieman vanhempien cisvarinuorten kasvoilta huokui jännityksensekaista iloa ja odotusta, kun leirikaverit tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Saran, Esan ja muiden staffilaisten luokse lähti bussilastillinen tulevia ystäviä.

Tarja

Seminaarileiriäsump1Teksti on kirjoitettu alun perin CISV Helsingin jäsenlehteen Kiertikseen syksyllä 2014.

Joel esitteli CISV:n globaalikasvatustoimintaa yhdeksännen luokan TET-jaksolla

Yhdeksäsluokkalaisena tein TET (työelämään tutustuminen)-harjoitteluni vanhalla ala-asteellani Aarnivalkean koulussa. Vaikka vietinkin vajaan kahden viikon mittaisen harjoitteluni kakkosluokkalaisten kanssa, pääsin kuitenkin esittelemään CISV:n toimintaa niin kakkosluokkalaisille kuin mahdollisille Village-hakijoillekin.

Kakkosluokkalaisille eli kahdeksan vuotiaille hyvä tapa esitellä CISViä oli juoksuleikki ja valitsin monella leirillä pelatun Streets & Avenue –pelin. Pelissä kissa jahtaa hiirtä keskellä kaupunkia – välillä poikkikaduilla ja välillä kaduilla. Streets ja Avenues kuitenkin taisivat kuulostaa oppilaiden korviin hankalalta, joten CISVARI-opettajan kanssa päädyimme vain puhaltamaan pilliin, kun asentoa tulisi vaihtaa.

Nelosluokkalaisille pidin nopean tietoiskun, näytin kuvia omilta leireiltäni, jaoin kokemuksia ja kerroin vähän perustietoa CISV:stä. Kysymyksiä ei paljoa tullut, mutta toivottavasti edes jotain matkasi kotiin ja joku oppilaista tai heidän perheenjäsenistään lähtisi tänä vuonna (tai ehkä joskus) johonkin CISV-ohjelmaan.

Suosittelen siis kaikkia, erityisesti tulevia JC-hakijoita menemään vanhaan kouluunsa ja kertomaan CISV:stä ja jakamaan omia kokemuksiaan.

Hyvää kevään jatkoa kaikille CISVstä kiinnostuneille ja kesällä CISV-ohjelmiin osallistujille,

– Joel Hellén, CISV Helsinki, CISVARI vuodesta 2010 ja tuleva JC

JOELKUVACISV

“By bringing young people together in a spirit of tolerance and understanding, we help to lay the foundation for a peaceful tomorrow."

Kofi Annan, former UN Secretary General, CISV Seoul Symposium 2000.